Matleena
Laakson 27.1.2015 pitämä luento oli mielestäni koko kurssin mielenkiintoisin ja
mielekkäin. Jo Matleenan itsensä esittely herätti mielenkiintoni, sillä hän
kertoi, miten hän jakaa avoimesti blogissaan materiaalinsa CC-lisensillä (fiksu
keksintö) eikä tällä hetkellä ole missään töissä, vaan toimii freelancerina
pitäen koulutuksia yms. tilaisuuksia pyyntöjen mukaan. Avoimuus tekee häntä
tunnetummaksi ja myös koulutuspyynnöt lisääntyvät siten. Ilmeisesti näinkin voi
siis itsensä elättää! Osuva oli suora lainaus hänen puheestaan ”Jakamalla
kaiken pois saa paljon enemmän itselleen!”
En itse ole
kovin perehtynyt tvt-sovelluksiin, joten yllätyin, kun Matleena kertoi, kuinka
nykyään lähes kaikilla luennoilla/seminaareissa twitter-keskustelu käy
vilkkaana. Näin saattaa olla, vaikka luennoitsija ei ohjeistaisi käyttämään
mitään tiettyä hastagia, vaan kuuntelijayleisö saattaa itse kehittää hastagin,
jota kaikki alkavat käyttää.
Kouluissa ja
opetuksessa mahdollisia käytettäviä tvt-mahdollisuuksia Matleena esitteli melko
laajasti. Oli kiva päästä tutustumaan näihin mahdollisuuksiin konkreettisesti
luennolla. Tutustuimme mm. lisätyn todellisuuden Aurasma-sovellukseen. Kyseinen sovellus ei toistaiseksi
toiminut Lumialla, joten henkilökohtaisesti minun on sitä mahdotonta käyttää ja
tämä onkin mielestäni sovelluksen heikkous. Aurasman avulla oli luotu hienoja
ja hauskoja videoita tai päällekkäisiä valokuvia.
Itse en kuitenkaan keksi heti, miten
hyödyntäisin niitä opetuksessani niin, että ne toisivat jotain uutta lisäarvoa.
Useat niistä toimivat esimerkiksi pistetyöskentelyn ohjeistuksessa, jolloin en
opettajana pysty olemaan useassa paikassa yhtä aikaa. Toisaalta voin yhtä hyvin
kirjoittaa ohjeet paperille, josta oppilaat voivat ne lukea. En tiedä, onko
tässä kyse siitä, että en tunne lisätyn todellisuuden mahdollisuuksia tarpeeksi
hyvin vai vain ajattelutavastani. Sen sijaan QR-koodien takaa aukeavat
oppimispelit tai linkit olivat mielestäni näppäriä ja QR-koodi oli itsellenikin
tutumpi. Sitä voisin hyödyntää opetuksessani.
Hieman
netistä etsittyäni löysin, että esimerkiksi Turun Luostarinmäen ulkomuseossa
oli lisätyn todellisuuden avulla luotu tarina
museon rakennuksiin. Tuollainen hyödyntäminen vaikuttaa mielestäni innostavalta
ja tekniikkaa hyödyntävältä. Lisätyn todellisuuden avulla näyttelijöiden ei
tarvitse olla paikalla koko aikaa ja museovieraat voivat kiertää näyttelyä omaa
tahtiaan. Miten hyödyntäisit lisättyä
todellisuutta opetuksessa?
Pohdimme,
miten ja milloin opettajan tulisi tutustua erilaisiin sovelluksiin. Varmasti työnantaja
voi tarjota jotain koulutusta, mutta kuinka paljon jää opettajan oman oppimisen
ja kiinnostuksen varaan? Ainakin itseäni mietityttää, kun valmistumisen jälkeen
menee ensimmäiseen työpaikkaan ja opeteltavana on monta uutta asiaa yhtä aikaa,
kuinka voimavarat riittävät kaiken opetteluun ja tekniikassakin on
mahdollisuuksia vaikka kuinka paljon. Onneksi netistä löytää ohjeita ja
vinkkejä, kunhan vain itsellä on aikaa käyttää tiedonhakuun. Esimerkiksi täältä löytyy useita
blogeja, joista voi ammentaa vinkkejä.
Luennon
loppupuolella Marko Lahtinen kertoi tvt-suunnitelmista. Ainakin itselleni
tällaiset suunnitelmat olivat ennen luentoa vieraita, mutta Marko esitteli
mielestäni oleellisia ominaisuuksia suunnitelmista. Suunnitelmien tulee
nimittäin olla riittävän yksinkertaisia ja ne on tunnettava/tiedettävä
koulussa. Niihin sitoutumista lisää, kun suunnitelmat on yhdessä sovittuja.
Tärkeää näissä suunnitelmissa olisi ottaa huomioon koko työyhteisön yhteinen
osaaminen. Kun ope.fi-tasot
tarkastelevat kunkin yksittäisen työntekijän tvt-osaamista, on tärkeämpää, että
työyhteisöstä kokonaisuudessaan löytyy riittävästi tvt-osaamista. Eiväthän
kaikki halua opettaa musiikkiakaan ja silti kaikissa kouluissa sitä on
onnistuttu kaikille oppilaille opettaa.
Mielestäni
tärkeää ylipäätään tvt-taidoista puhuttaessa, on avoimuus ja uteliaisuus uusille
asioille. Vaikka usein realiteetit (esim. aika) rajaavat mahdollisuuksia oppia
uusia asioita, ainakin itse ajattelen, että myönteisellä asenteella voi oppia
nopeastikin jonkin uuden niksin tai sovelluksen. Vaikkapa työkaverilta kahvikupin äärellä
välitunnin aikana.
Kuulostaa mielenkiintoiselta! Nyt vähän harmittaa, etten päässyt luennollle. Ensimmäisenä mieleeni jäi kirjoituksestasi positiivinen asenne. Kunpa saisin itsellekin sellaisen! :D
VastaaPoistaKun kysyit, että miten voisin itse hyödyntää tätä lisättyä todellisuutta (tai tvt:aa ylipäänsä) opetuksessa niin, että se toisi opetukselle lisäarvoa, en rehellisesti osaa edes sanoa. Taidan olla liian vanhanaikainen opettaja ja lama-ajan kasvatti, että en osaa ajatella joka hommalle omaa teknistä vehjettä. Niin kuin itsekin totesit, asiat voi kirjoittaa myös lapulle.
Oma jaksaminen työssä on myös asia, josta aion olla tarkka. Pidän alussa tärkeämpänä ensisijaisten asioiden hallintaa kuin nippelitietojen kanssa säätämistä. Ja omalla kohdallani tvt:n kanssa työskentely on nimenomaan säätämistä ja näpertelyä. Otan silti tavoitteeksi, kaikesta rimpuilustani huolimatta, osallistua tvt:n käyttöön parhaani mukaan. Olenhan oppinut käyttämään jopa somea ;).
P.s. Toi Turun malli on mielestäni yksi hyvä esimerkki lisätyn todellisuuden käytöstä!
P.p.s. Olihan avoin lähdekoodikin tietääkseni samalla periaatteella julkaistu kuin luennoitsijan materiaali, mikä on pelkästään hyvä asia.
Tästä bloggauksesta löytyy syksyn puheenvuoroni, jossa kerron nimenomaa tuosta jakamisen kulttuurista: http://www.matleenalaakso.fi/2014/11/antaessaan-saa.html
VastaaPoistaTuosta omasta täydennyskouluttautumista kirjoitin jo toisen ryhmän blogi-kommentteihin; http://oppimisymparistot6.blogspot.fi/2015/01/normal-0-21-false-false-false-fi-x-none_27.html#comment-form
Olipa hyviä vinkkejä, kiitos!
PoistaKiitos, Matleena, kommentistasi! On ollut hienoa huomata, että kurssin järjestäväkin taho osallistuu keskusteluun :). Se tuo selkeästi lisää mielenkiintoa ja motivaatiota.
Poista”Jakamalla kaiken pois saa paljon enemmän itselleen” ajatus kuullostaa mielestäni mahtavalta (ja epäsuomalaiselta)! Ihmiset puurtavat usein samojen ongelmien parissa, joten oman osaamisen ja materiaalien jakaminen helpottaisi varmasti monia. Tästä mielestäni ovat loistavia esimerkkejä Facebookin ryhmät, jossa opettajat jakavat ajatuksiaan, ideoitaan ja materiaaleja keskenään. Miksi oma hyvä idea pitäisi pitää vain itsellään, kun sen voisi jakaa muille, joilloin hekin voisivat siitä hyötyä. Olenkin hyvin iloinen, että somesta löytyy ihmisiä, jotka ajattelevat nimenomaan niin, että ”jakamalla saa itsekin enemmän”.
VastaaPoistaQR-koodit kuullostavat mielestäni hauskalta idealta ja mahdollisesti voisin niitä itsekin hyödyntää esimerkiksi pistetyöskentelyssä, suunnistuksessa yms. Näiden sovellusten kohdalla tulee usein vain ongelmaksi vastuu kysymykset. Kuka on korvaaja, jos oppilas käyttää koulussa omaa puhelintaan ja se hajoaa? Jos koululla sen sijaan on tarjota oppilaiden käyttöön älypuhelimia tai tabletteja ei tällaisia ongelmia tule. Mielenkiintoista olisikin pohtia, teknologian roolia eriarvoistavana tekijänä. Kuinka paljon Suomen koulujen teknologinen varustelu eroaa eri kunnissa? Kuinka suuret erot ovat teknologian hyödyntämisessä eri kunnissa / kouluissa / luokissa?
Eriarvoisuus välineissä on mielestäni silminnähtävä. Valitettavasti. Sekä kuntien sisällä että niiden välillä. Tietynlaista eriarvoisuutta taitaa lisätä myös se, että jonkun luokan opettaja on tvt-orientoituneempi kuin toisen. Pitäisikö tässäkin ottaa käyttöön tvt-luokka -ajattelu, kuten esimerkiksi on musiikki- tai kuvataidepainotteiset luokat? Eihän kaikki lapsetkaan ole kiinnostuneita samoista asioista, joten tarvitseeko opettajienkaan olla? Itseäni huolestuttaa OPS:aan todennäköisesti tuleva ohjelmointi, jota en osaa alkuukaan ja kokeilun perusteella on myös melko haasteellista oppia. Voisinkohan tehdä "vaihtarit" tvt-open kanssa jossain aineessa ja opettaa hänen luokalleen vaikka kuvista silloin kun oma luokkani on tvt-opella ohjelmoimassa? Ja oikeasti en tiedä olenko rehellisesti sitä mieltä, että tvt-painotus luokassa olisi hyvä. Toisaalta kyllä, toisaalta ei. Painotukseen sitoutuminen on ongelmallista lapsilla, koska he eivät useinkaan tiedä etukäteen mistä tykkäävät niin paljon, että haluavat tehdä sitä melkein kyllästymiseen asti. Terkuin tuleva luokan- ja kuviksen maikka :)
VastaaPoista