Valopeli oli ehdottomasti luennon päätähti, mutta itseäni jäi mietityttämään luennoitsijan pointit tilan kokemisesta ja tilasta oppimisympäristönä. Kurssikuvauksen mukaan tämän kurssin osaamistavoitteisiin kuuluvat: että opiskelijat
- osaavat kuvata digitaalisen median täyttämän ja kansainvälistyvän informaatioyhteiskunnan muutoksia
- ymmärtävät erilaisia oppimisympäristöjä ja niiden kehitystä
- hallitsevat muuttuviin oppimisympäristöihin liittyviä suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin taitoja
sekä sisältö:Opintojaksolla tutustutaan muun muassa oppimisympäristöajatteluun, digitaaliseen mediaan oppimisen tukena, verkkoyhteisöihin ja ohjaukseen verkossa sekä informaalin ja formaalin oppimisen välisiin jännitteisiin ja oppimisympäristöjen ja yhteiskunnan muutosten vaikutuksiin organisaatio- ja toimintakulttuuritasoilla. Opiskelija voi erikoistua oman valinnan mukaan esimerkiksi lasten ja nuorten tai aikuisten oppimisympäristöjen erityiskysymyksiin.
Olenkohan ymmärtänyt tummentamani kohdat väärin, kun tähän mennessä luennoilla on mielestäni käsitelty melko yksipuolisesti oppimisympäristöjä käsitteenä. On totta, että painotus on virtuaalisuudessa, mutta koska kurssikuvaus ja -tavoitteet sisältävät oppimisympäristöt monikkona, on mielestäni opiskelijaa johdettu vähän harhaan. Tämä luento oli sinänsä poikkeus, että siinä sivuttiin kurssin ensimmäisen luennon lisäksi myös muita oppimisympäristöjä kuin pelkästään virtuaalisuutta. Huomion sai esimerkiksi fyysisen tilan kokemus, valot, värit sekä pulpetittomuus, jotka yhdessä luovat aktiivisen oppimisympäristön. Ihminen on edelleen fyysinen olento kaikkine aisteineen, vaikka maailma kuinka digitalisoituisi.
Olenkohan ymmärtänyt tummentamani kohdat väärin, kun tähän mennessä luennoilla on mielestäni käsitelty melko yksipuolisesti oppimisympäristöjä käsitteenä. On totta, että painotus on virtuaalisuudessa, mutta koska kurssikuvaus ja -tavoitteet sisältävät oppimisympäristöt monikkona, on mielestäni opiskelijaa johdettu vähän harhaan. Tämä luento oli sinänsä poikkeus, että siinä sivuttiin kurssin ensimmäisen luennon lisäksi myös muita oppimisympäristöjä kuin pelkästään virtuaalisuutta. Huomion sai esimerkiksi fyysisen tilan kokemus, valot, värit sekä pulpetittomuus, jotka yhdessä luovat aktiivisen oppimisympäristön. Ihminen on edelleen fyysinen olento kaikkine aisteineen, vaikka maailma kuinka digitalisoituisi.
Kansanterveysnäkökulmasta valopeli on edistyksellinen, koska se saa luennoitsijan mukaan lapset liikkumaan. Mielestäni se toimii myös vasta-argumenttina yleistyvälle virtuaalioppimiselle, jossa usein oppija on paikoillaan ja harrastaa mediassakin paljon moitittua istumista. Valopelissä ei mielestäni tullut myöskään esille näkökulmaa, jossa oppilas voisi oppia jotakin väärin. Viime perjantain (23.1.) Opettaja-lehdessä oli keskustelua oppimispelien heikkoudesta opettaa lasta väärin. Kirjoittajan mukaan esimerkiksi kehittäväksi peliksi luotu Sanataituri antaa vääriä signaaleja oppilaalle oikeista tai vääristä vastauksista eli suoraan sanottuna opettaa väärin. Kirjoittaja kiteyttää tekstinsä lopussa virkkeeseen: "On vielä paljon tekemistä, jos aiomme pystyä hyödyntämään tvt:tä kunnialla".
Tästä puhuttiin myös luennolla. Yrjänäinen totesi, että oppimispeleihin mennään yleensä tekniikka edellä unohtaen tyystin pedagogiikka. Tällöin tulee kysymykseen erityisesti laitteen tai sovelluksen lisäarvo oppimiselle. Yrjänäisen mukaan se toimii virtuaalisten oppimisympäristöjen käytön perusteluna. Itse olen asiasta täysin samaa mieltä. Lisäksi oman pohdintani tulos on, että koska kaikki eivät osaa käyttää teknisiä laitteita yhtä sujuvasti, onko järkevää panostaa työtunteja ja voimavaroja erilaisten laitteiden opetteluun, jotka eivät välttämättä edes tuo mitään hyödykkeitä oppimiseen? Mielestäni ei ole. Toinen pointtini on, että voiko kaikkea opettamista perustella oppimisympäristöllä? Kuten, että on hienoa (?) teettää oppilailla tehtäviä erilaisissa oppimisympäristöissä, jotka kehittävät taitoja muttei aineen oppimista?
Vaikka luennon pääaiheesta, valopelistä, päästiinkin melko kauas tässä kirjoituksessa, mielestäni se on silti yksi oppimispeli, jota voisin ajatella kokeilevani. Jos lupaukset opettajan tavallisista tvt-taidoista riittävät.
Tästä puhuttiin myös luennolla. Yrjänäinen totesi, että oppimispeleihin mennään yleensä tekniikka edellä unohtaen tyystin pedagogiikka. Tällöin tulee kysymykseen erityisesti laitteen tai sovelluksen lisäarvo oppimiselle. Yrjänäisen mukaan se toimii virtuaalisten oppimisympäristöjen käytön perusteluna. Itse olen asiasta täysin samaa mieltä. Lisäksi oman pohdintani tulos on, että koska kaikki eivät osaa käyttää teknisiä laitteita yhtä sujuvasti, onko järkevää panostaa työtunteja ja voimavaroja erilaisten laitteiden opetteluun, jotka eivät välttämättä edes tuo mitään hyödykkeitä oppimiseen? Mielestäni ei ole. Toinen pointtini on, että voiko kaikkea opettamista perustella oppimisympäristöllä? Kuten, että on hienoa (?) teettää oppilailla tehtäviä erilaisissa oppimisympäristöissä, jotka kehittävät taitoja muttei aineen oppimista?
Vaikka luennon pääaiheesta, valopelistä, päästiinkin melko kauas tässä kirjoituksessa, mielestäni se on silti yksi oppimispeli, jota voisin ajatella kokeilevani. Jos lupaukset opettajan tavallisista tvt-taidoista riittävät.