Luennon
aiheina olivat erilaiset sähköiset aineistot ja materiaalit sekä
opetushenkilöstön ja oppilaiden valmiudet sähköisten aineistojen
tarkoituksenmukaiseen hyödyntämiseen. Luennon aikana esille
nousivat erityisesti sähköisten aineistojen maksullisuus ja
avoimuus sekä opetushenkilökunnan tämänhetkinen osaaminen ja
osaamisedellytykset sähköisten aineistojen hyödyntämisessä.
Monet
kouluille hankittavissa olevat sähköisistä opetusmateriaaleista
ovat tällä hetkellä maksullisia. Jonkin verran on kuitenkin
saatavilla myös ilmaisia opetusmateriaaleja (esim. YLE
http://oppiminen.yle.fi ja OPH
http://edu.fi). Sähköiset
oppimateriaalit toki helpottavat paljon koulun arkea. Opettajan ei
tarvitse jatkuvasti raahata mukana painavaa kirjapinoa, sillä
tehtäviä ja materiaalia löytyy verkosta. Riittää, kun
opetustilassa on käytössä videotykki sekä internetyhteyden omaava
tietokone. Opettaja voi myös eri oppiaineiden sähköisien
materiaalien avulla näyttää älytaululta erilaisia harjoituksia
koko luokalle ilman, että hänen tarvitsee ensin kirjoittaa tai
piirtää harjoitusta liitutaululle tai piirtoheitinkalvolle.
Kuitenkin
sähköisten materiaalien käyttö opetuksessa ei ole täysin
ongelmatonta. Taitamaton sähköisten materiaalien hyödyntäjä voi
pahimmassa tapauksessa hyödyntää materiaaleja vain näennäisesti
ilman, että niiden käytöstä seuraa todellista hyötyä.
Sähköisten materiaalien käyttö ei myöskään ole vielä rutiinia
jokaiselle kentällä toimivalle opettajalle. Melko usein tuntuu,
että opettajat voi yleistettäessä jakaa kahteen ääripäähän.
Toisessa ääripäässä ovat opettajat, jotka hyödyntävät
sähköisiä materiaaleja aina, kun se vain on mahdollista. Toisessa
ääripäässä taas ovat opettajat, jotka hyvin harvoin turvautuvat
sähköisiin materiaaleihin. Hyvin karkeasti yleistäen voitaisiinkin
todeta, että osa kentällä työskentelevistä opettajista on
erittäin hyvin perillä sähköisten materiaalien käytöstä ja
omaavat myös erinomaiset tvt-taidot, kun taas osa opettajista ei
juurikaan hyödynnä sähköisiä materiaaleja ja heidän
tvt-taidoissaan olisi vielä kehittämisen varaa. Suurin ongelma
erilaisten sähköisten materiaalien hyödyntämisessä tuntuukin
olevan arkuus sähköisiä materiaaleja ja nykytekniikkaa kohtaan
ylipäätään. Monet opettajat kokevat sähköiset materiaalit
vieraiksi ja vaikeiksi käyttää. Usein negatiiviset asenteet ja
oletukset sekä kritiikki sähköisiä materiaaleja ja niiden käyttöä
kohtaan tuntuukin johtuvan siitä, että tietoa ja osaamista niiden
käytöstä ei opettajilla ole tarpeeksi.
Sähköisiin
materiaaleihin liittyy myös usein erilaisia tekijänoikeuksellisia
säädösksiä, jotka voivat paikoittain tuntua hyvinkin
monimutkaisilta. Esimerkiksi Youtube-videopalvelusta
(http://www.youtube.com) näytettävät videot ovat viime vuosina
herättäneet paljon keskustelua. Toisaalta meille yliopistolla
opetetaan, että Youtube-videoiden näyttäminen luokalle on
tekijänoikeuslain vastaista. Silti monella kurssilla meille
opiskelijoille näytetään videoita juuri kyseisestä palvelusta ja
olemme luultavasti tietoisia myös Youtube-videoiden käyttämisestä
opetuksessa myös kouluissa. Tämä asia herätti keskustelua myös
luennolla ja epäselväksi jäi, mitä videoita on luvallista näyttää
ja mitä taas ei.
Tosiasia
kuitenkin on, että sähköiset oppimateriaalit ovat yleistymässä
kouluissa. Sähköisten materiaalien perimmäinen tarkoitus on toimia
opetusta monipuolistavina sekä helpottavina välineinä. Sähköiset
oppimateriaalit voivat parhaimmillaan monipuolistaa ja yksilöllistää
annettavaa opetusta, helpottaa konkreettista arkea ja kenties jopa
laskea oppikirjakustannuksia. Olisikin erittäin tärkeää, että
opettajien tvt-osaaminen ja tietämys erilaisista materiaaleista ja
aineistoista sekä niiden hyödyntämisestä olisi riittävä parhaan
mahdollisen opetuksen takaamiseen. Jotta tämä olisi mahdollista,
tulisi nykyisen opettajankoulutuksen taata valmistuville opettajille
tarvittavat tvt-taidot sekä kyvyn hyödyntää olemassa olevia
sähköisiä materiaaleja ja aineistoja. Lisäksi olisi tärkeää
pitää jo kentällä työskentelevien opettajien tiedot ja taidot
tvt:n sekä sähköisten materiaalien suhteen ajantasalla.
Olen kanssasi erittäin samaa mieltä! Itselläni ainakin sähköisten materiaalien käyttäminen opetuksessa on jäänyt usein oppikirjan tekijöiden sähköiseen materiaaliin, joka käytännössä korvaa ainoastaan sen, ettei tarvitse näyttää kirjaa esim. dokumenttikameralla ja kirjoittaa itse vastauksia esim. läksyjä tarkistaessa, kun sähköisessä materiaalissa vastaukset saa näkyviin yhdellä hiiren klikkauksella. Kuten ehkä tästä kokemuksesta voi päätellä, ainakin itse kaipaisin koulutusta, ideoita ja vinkkejä tvt:n hyödyntämiseen opetuksessa.
VastaaPoistaTuli mieleen ihan tällainen arkinen mieleen. Juuri koskaan laitteet ei toimi toivotulla tavalla, vaikka opettaja olisikin hyvin taitava niiden hallinnassa. Opetukseen tulee viivästyksiä jo pelkästään siitä, että yritetään laittaa televisiota päälle sekä kytkeä siihen videolaitetta. Sen sijaan perinteisempiin opetusmenetelmiin harvoin tulee erroria. Koulujen laitteet tuskin ovat koskaan viimeistä huutoa ja lisäksi niiden huolto on aina hidasta. Sen sijaan verkkomateriaalit yms joita ei tarvitse sisällyttää varsinaisiin luokkaopetushetkiin, on hyvä lisä! Mutta opetuksen siirtyminen pois luokkahuoneopetuksesta kohti erilaisia aktiivisia, ryhmässä tehtäviä, sosiaalistavia oppimistehtäviä on erittäin hyvä muutos! Sellaisia vinkkejä haluaisin itse kovasti - mitä kaikkea luokan kanssa voisikaan tehdä koulun ulkopuolella. Erilaisia pienryhmäretkiä jne! Kaiken ei tarvitse olla verkkoa verkkoa verkkoa! :)
VastaaPoistaSamaa mieltä edellisten kanssa! Opettajilla on tosiaan todella suuret tasoerot tvt-valmiuksissa: osa käyttää kaikessa opetuksessa älylaitteita, sähköisiä materiaaleja yms. ja osa taas tyytyy tuttuun ja turvalliseen liitutauluun. Toki on syytä muistaa, että syy ei aina välttämättä ole opettajissa, vaan myös koulujen varustelutasossa. Joka tapauksessa paljon on kiinni opettajien asenteissa tvt:tä kohtaan. Myönnän itsekin suhtautuvani joihinkin asioihin hieman kriittisesti ja tiedän, että tvt-taidoissani on parantamisen varaa. Ehkä osa kriittisyydestäni johtuukin vain tietämättömyydestäni. Omat tvt-taitoni rajoittuvatkin pitkälti samoihin kokemuksiin kuin Reetta edellä mainitsi eli oppikirjojen sähköisten materiaalien (tehtävien oikeat ratkaisut tms.) näyttämiseen koko luokalle. Sähköiset materiaalit ovat mielestäni ehdottoman hyviä, mutta saman asian ajaisi tarkastuskirjan näyttäminen dokumenttikameralla. Olenkin sitä mieltä, että opettajien tulisi kehittää tvt-taitojaan, jotta sähköisten materiaalien ja hienojen laitteiden hyödyntäminen ei jäisi tasolle ”Kirjoitan tämän tekstin nyt tähän älytaululle, koska sellainen on meille hankittu, vaikka oikeastaan liitutaulu ajaisi saman asian”. Kaikessa on kuitenkin syytä muistaa, että teknologian ja sähköisten oppimateriaalien tulee olla oppimisen työväline, ei itse tarkoitus! Samalla haluan korostaa myös muiden kuin sähköisten ja teknologisten oppimisympäristöjen merkitystä. Kuten Heidi toi esiin, myös luokan ulkopuoliset todelliset ympäristöt tulisi ottaa paremmin käyttöön oppimisympäristöinä. Teknologian lisääntyessä ei siis mielestäni tule unohtaa koulun pihapiirin, metsien yms. ympäristöjen mahdollisuuksia opetuksessa.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOlen ehkä vähän jäävi kommentoimaan oppimisympäristöasioita, ainakin puolueellinen, kun teen fyysisestä oppimisympäristöstä tutkimusta 50 opintopisteen edestä. Olen tutkimuksissani huomannut, että vaikka lapset ovatkin diginatiiveja nykyään, he toivovat ympäristöltään viihtyisyyttä, esteettisyyttä ja toimivuutta, etenkin eriyttämistilanteissa, jossa he voivat mennä lukunurkkauksiin tekemään tehtäviään tai pienryhmäpöytään opiskelemaan. Siksi olenkin melko varauksellinen, kun puhutaan verkkoon siirtymisestä. Kuka sinne oikeastaan haluaa niin kovasti? Onko kouluille markkinoitu kovalla paineella tietotekniikkaa ja siinä sitten hätäpäissään koulun johto on sitä ostanut. Opettajille se on ainakin hetkellisesti varmasti aiheuttanut lisätyötä ja päänvaivaa - osalle edelleen. Oma kantani on, että jokaisen opettajan tulee hallita perusasiat, mutta kuten tämän kurssin tutustumiskohteessakin oli, yksi opettaja voi kiertää muualla opettamassa tvt:aa, jotta kaikkien ei tarvitse hajauttaa voimavarojansa siihen. Uskon asiantuntijuuteen siinä mielessä, että yhdestä erittäin pätevästä, kiertävästä opettajasta on kokonaisuudessa enemmän hyötyä kuin kaikista vähän tai jonkin verran osaavista. Koen itse verkossa työskentelyn joskus haasteelliseksi, koska en voi aistein havaita esimerkiksi kaikkia avoimia ikkunoita, joissa tieto on. Hahmotan asiat siis eri aistien avulla ja kun niistä on vain yksi käytössä, näköaisti, minulta menee enemmän aikaa työskentelyyn. Toisaalta se tasaantuu joidenkin asioiden nopeutena verkossa, mutta en pidä siitä, että yksi aisti (ja istumalihakset) kuormittuvat niin paljon. Komppaan kommentissani myös aiempia kommentteja siinä, että tvt on hyvä lisä, kunhan sitä ei käytetä sen itsensä vuoksi.
VastaaPoista